Tervetuloa mukaan matkaani!

Tervetuloa mukaan matkaani!

posted in: Kauneushoitola | 0

Olen yli 30-vuotta kosmetologin työtä tehnyt erikoiskosmetologi, joka suhtautuu alaansa intohimolla, mielenkiinnolla sekä avoimin, mutta suhteellisen kriittisin mielin. Intohimoja alaani kohtaan minulla on asiakaspalvelua kohtaan, kosmetiikan raaka-aineita kohtaan sekä ihojen erityishaasteita kohtaan. Mielenkiintoni kohdistuu uuden oppimiseen, asiakkaan kuuntelemiseen ja mahdollisimman toimivien hoitomenetelmien ja – tuotteiden löytämiseen. Avoin mieli tarkoittaa minulle ammatillisesti sitä, että pyrin löytämään uusista menetelmistä ja tuotteista ne, joiden takana itse voin seisoa ja joita voin asiakkailleni suositella. Avoin mieli tarkoittaa myös sitä, että en tuomitse asiakkaani, kollegani tai yhteistyökumppanieni valintoja, vaan tarkastelen niitä hyväksyvästi ja avoimin mielin.

Yksi ammatillinen intohimoni, ammatillinen kirjoittaminen, on ollut jo pitkään haaveena. Olen halunnut kirjoittaa blogitekstejä niistä oivalluksista, ohjeista ja kysymyksistä, joita työssäni saan asiakkaiden kanssa kohdata. Blogia olen itse asiassa aloittanutkin jo kahteen kertaan aiemmin. Kiireisiin vedoten säännöllinen bloggaaminen ei ole aiemmin onnistunut. Jos nyt sitten se kolmas kerta toden sanoisi.

Siis tervetuloa matkaan mukaan lukemaan blogiani, johon kirjaan työni ja kokemukseni tuomia ajatuksia. Tarkoituksenani on jatkossa myös antaa tietoa ihosta, ihon ongelmista, kosmetiikan raaka-aineista sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavista asioista.

Lainaan tähän omaa, vanhaa blogitekstiäni (syksyltä 2013), vaikka kesä ei tänä vuonna ollutkaan lämmin. Pohdin siinä kauneutta. Toivottavasti se herättää sinussa ajatuksia.

”Ihana, lämmin ja aurinkoinen kesä on hellinyt meitä tänä vuonna. Vieläkin saamme nauttia valoisista aamuista, kirkkaista päivistä ja lempeistä ilmoista. Luonto on ollut ja on todella kaunis. Kauneutta olen tullut pohtineeksi hiukan enempikin. Sanonta sanoo, että ” Kauneus on katsojan silmissä”. Itse ymmärrän tämän sanonnan niin, että hän joka katsoo toista, päättää onko katsottava kaunis. Mutta kuka oikeastaan määrittelee onko joku henkilö kaunis? Sinä itse vai kaikki muut?

Kauneudesta löytyy kyllä määritelmiäkin, ja tutkimuksiakin on ymmärtääkseni tehty. Tutkimuksissa muistaakseni etsittiin mm. kasvonpiirteistä yhtäläisyyksiä niiden ihmisten osalta, joita tutkittavat pitivät kauniina. Tai se tutkimus, josta todettiin, että kauniina pidettyjä ihmisiä pidetään kauniina vaikka he kävelisivät ympäriinsä ”ruttunaamoina” tai vihaisen oloisina. Mutta onko se oikeasti kaunista, jos ihminen olisi kuinka hyvähipiäinen tai kaartuvaripsinen tahansa, jos hän ei juurikaan hymyile tai katsoo kanssaihmisiään pääsääntöisesti vihaisesti? Minusta kaunis ihminen voi olla iholtaan jo hyvinkin ryppyinen tai vartaloltaan vähemmän mallin muotoinen. Silloin kauneus jollakin tavoin kumpuaa ihmisestä itsestään. Siitä kuinka hän hyväksyy itsensä. Tai siitä kuinka kantaa päätään tai vartaloaan. Tai kuinka silmät tuikkivat hyvää oloa. Toki hyvin istuvilla vaatteilla, meikeillä, ripsien pidennyksillä ja huolellisesti kammatuilla hiuksilla voidaan saada aikaan kaunista. Mutta jos ihminen ei TUNNE oloaan edelleenkään hyväksi, niin voivatko muutkaan pitää häntä kauniina?

No, olipa hyvä mainospuhe yrittäjä-kosmetologilta 😉
En sano, etteivätkö kauniit vaatteet ja nätti meikki ole osa sitä, että voimme itse tuntea olevamme kauniita. Osittain siksi itsekin laittaudun ja toisaalta haluan opettaa muitakin meikkaamaan ja huolehtimaan itsestään. Mutta minulle on enemmän ehkä kyse siitä, että haluan myös ulospäin näyttää kuinka kauniina itseäni pidän. Ja minulle itselleni kauneus on sitä, että arvostan itseäni niin paljon, että pidän huolta mieleni sekä kehoni tasapainosta huolehtimalla itsestäni. Toki tässäkin asiassa on petraamista paljon, mutta eri elämänvaiheessa voi näyttää erilailla kauniilta. Tärkeää on katsoa itseään hyväksyvästi ja lempeästi sekä oikeasti uskoa olevansa kaunis. Koska oikeastaan me kaikki olemme kauniita. Mene siis juuri nyt peilin eteen. Katso itseäsi lempeästi syvälle silmiisi. Juuri niin kuin rakastava ihminen voi toiselle tehdä. Hymyile. Ja sano itsellesi ”OLEN KAUNIS”. Tee se vaikka ensin kuiskaten, jos sinua ujostuttaa. Ja sitten jo kuuluvammin. Tee näin ainakin kerran päivässä – ja muista hymyillä! Usko mitä sanot, sillä SINÄ TODELLAKIN OLET KAUNIS!